NULL
Skriv ut sidan - Äldre inlägg (arkiv) till 16 mars, 2008
Anbytarforum
Titel: Äldre inlägg (arkiv) till 16 mars, 2008
Skrivet av: Doris Olsson skrivet 2008-06-15, 23:02
Översättare erfordras: (jag förstår endast den sista meningen som jag strukit under 33-årige kommendanten Boris Potulov sköt sig själv i närheten av Torneå järnvägsbyggnad och att Helmikuu är Februari Hittade detta i en PDF-fil
15.2.1918. 194 Teloitukset ja surmatapaukset Heti Tornion valtausta seuranneena päivänä seitsemäntenä helmikuuta Tornion edustan jäällä ammuttiin venäläisiä sotilaita. Tästä tapauksesta uutisoi Norrskensflamma -niminen ruotsalaislehti seuraavasti:” Viisi venäläistä sotilasta ja yksi luutnantti olivat hakeneet suojaa kansanopistolta. Mustakaartilaiset etsivät heitä, ja he antautuivat ilman taistelua. Luutnantti asetettiin pikaoikeuden eteen, ja hänet ammuttiin joidenkin gulassien vaatimuksesta, jotka olivat luutnantin asioihin puuttumisen takia epäonnistuneet ruplien salakuljetuksessa. - Kertojamme oli paikalla kun neljä venäläistä tuotiin tuomioistuinrakennuksesta. Mustakaartilaiset, jotka saattoivat heitä jäälle, huusivat samalla kun tulivat ulos rakennuksesta: kaikki jotka tahtovat ampua ryssänpiruja seuratkoon mukana! Suuri joukko mustakaartilaisia ryntäsi esiin. Mestaus suoritettiin kun suuri joukko Tornion gulasseja oli läsnä rouvineen, ja he nauraa hohottivat ja aplodeerasivat.”27 Nämä kuusi tulivat virallisen selityksen mukaan ammutuiksi, koska heidät oli tavattu ase kädessä. Mahdollisesti samasta tapahtumasta kertoo eräs muistelija, jonka mukaan Tornionjoen jäällä ammuttiin kaksi sotaoikeuden tuomitsemaa venäläistä. 28 Samana päivänä Torniossa ammuttiin myös korkea-arvoinen venäläinen rajajoukkokomissaari Svetlits, jonka tehtävä ilmeisesti oli ollut seurata Pietarista palaavaa romanialaista legaatiota ja Romanian lähettiläs Constantine Diamandia punaisten hallussa olevien alueiden läpi ja rajan yli. Diamandi ja koko hänen legaationsa oli pidätetty Pietarissa tammikuun 13. päivän aamuna 1918 ja viety Pietarin-Paavalin linnoitukseen. Seuraavana päivänä kaikki Pietarissa sijaitsevat ulkomaiset lähetystöt vaativat Leniniä vapauttamaan Diamandin, mihin tämä myöhemmin samana päivänä suostuikin selitettyään ensin, että pidätys oli tapahtunut vastalauseeksi sille, että satojatuhansia nälkää näkeviä venäläisiä oli jäänyt mottiin itävaltalaisten ja toisaalta romanialaisten ja ukrainalaisten väliin.29 Diamandi seurueineen pääsi siis lähtemään Pietarista, mutta matka pysähtyi Tornioon punakaartilaisten räjäytettyä rautatiesillan, ja siellä Svetlits tuli torniolaisten suojeluskuntalaisten teloittamaksi. Ilmeisesti samassa yhteydessä surmansa saivat myös komissaari Smirnov sekä kolme muuta venäläissotilasta.30 Svetlitsin ampuja oli K. M. Wallenius, joka on itse kertonut tapauksesta seuraavasti: “Saapui sitten asemalle juna, romaanialainen diplomaattijuna Pietarista, jonka Marski tietysti päästi rintaman läpi samoin kuin punaiset ennen häntä. (.) Katselin minäkin tuota ihmettä, kun joku torniolainen kuiskasi korvaani, että siellä on __________ 27 Lackman 1991, 78; Paavolainen 1967 II, 128 viite 17. 28 Tornio 1621-12.8.1921, 256; Tornion lehti 15.2.1918; Oulasvirta T.A., Pk 869:8, SA (kopio SSSP:n arkistossa). 29 Russia in War and Revolution. General William V. Judson's Accounts from Petrograd 1917-1918. Ed. By Neil V. Salzman. The Kent State University Press 1998, 217-224. 30 Jullum Bjarne, Revolutionen i Finland. Hvordan kapitalistklassen hemprovoserte borgerkrigen. Kristiania 1918, 32; Rabotsaja i Krestjanskaja Krasnaja Armija i Flot nro 19, 21.1./8.2.1918; Veckojournalens praktupplaga 1918, 134; Paavolainen Jaakko, Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 II, Helsinki 1967, 128 sekä viite 17. ----------------- 195 venäläinen ent. Tornion bolshevikkikomissaari, kaamea mies! Hyvä! Minä tietysti otin kaverin pois. Suurlähettiläs ilmoitti protestin, mihin minä vastasin, etten totisesti ymmärrä, miten venäläisellä komissaarilla olisi romaanialaiset diplomaattipaperit. Ja sitä paitsi, sanoin, 'tässä on sen verran vakavat paikat, ettei pikkuvalloilla ole mitään puhumista.' - Poika on aina poika. Ja se komissaari kuoli.”31 Muutamia venäläisten kuolemantapauksia sattui myöhemmin keväällä karkaamisyritysten seurauksena. Maaliskuun lopussa Tornion lehti kertoi, että kaikkiaan 21 venäläistä oli päässyt kasarmilta karkuun ja yrittänyt pelastautua Ruotsin puolelle. Lehti epäili vartijaa lahjotuksi, koska “vangit hyppäsivät ulos ikkunasta vartijan katsoa töllistellessä” ja koska tämä hälytti muut vahdit vasta kun karkulaiset olivat jo kaukana. Näistä karanneista viisi tuotiin takaisin, viisi saatiin kiinni, kolme haavoittui ja yksi kuoli. Samana päivänä yritti karata vielä toinen joukko venäläisiä, mutta nyt vahdit olivat paremmin tehtävänsä tasalla ja tarttuivat heti aseeseen. Kolmesta haavoittuneesta ainakin yksi kuoli.32 Tällainen pakoyritys todellakin on tapahtunut siitä päätellen, että Tornion venäläisen sotavankileirin kuulustelupöytäkirjoissa kuulustellaan vankeja pakoyrityksen johdosta nimenomaan maaliskuun 25. päivänä. Luonnollisesti kuulusteltavaksi joutui myös karkulaiset pakoon päästänyt vahti, jääkäri Simo Alaviini, joka kertoi “säikähtäneensä niin kovin ettei ymmärtänyt ampua eikä huutaa” ja puolustautui myös sillä, ettei ollut “koskaan ampunut tällaisella kiväärillä , mutta noin kolme tai neljä kertaa pienellä winchesterikiväärillä neljä vuotta sitten”. Kaikki syytökset siitä, että venäläiset olisivat hänet lahjoneet, Alaviini kiisti jyrkästi. Alaviini suositeltiin vapautettavaksi ankaran varoituksen kera.33 Ruotsiin pakenemaan onnistuneet punakaartilaiset ja venäläiset sijoitettiin ensin Morajärven internointileirille, josta venäläiset siirrettiin Fristadiin. Fristadissa oli jo ennestään parisensataa venäläistä, puolalaista ja virolaista, ja heidän joukkoonsa liitettiin kuutisenkymmentä rajalla pidätettyä venäläistä.34 Torniossa pidätettyinä olleista venäläisistä kuoli vankeusaikana ainakin kaksi. Huhtikuun 12. päivänä vanki nimeltä Pavel Lukin lähti kasarmilta eikä pysähtynyt vahdin useista kehotuksista huolimatta, jolloin vahti oli pakotettu ampumaan tätä kohti. Lukin kuoli välittömästi. Suojeluskunnan Tornion alueen päällikkö lähetti tästä selostuksen Pohjolan piirin päällikölle. Vankeusaikana menehtyi myös Pavel Postnjak 17.4.1918 (sairaalassa).35 Luutnantti Ikolan muistiinpanojen mukaan helmikuun kolmantena päivänä oli Tornion aseman 33-vuotias komendantti Boris Potulov ampunut itsensä asemarakennuksen lähellä.